Lisätietoa hopeasta

Ostamme hopeaa kaikissa muodoissa ja pienissä erissä. Kierrätä ja anna uusi elämä vanhoille esineille

Kullan tavoin myös hopea on ollut tunnettu jo inhimillisen kulttuurin varhaiskaudesta asti. Aluksi hopeaa pidettiin yhtä arvokkaana kuin kultaa, ja joskus jopa arvokkaampana. Löytöjen lisääntyessä hopean hinta kuitenkin putosi roimasti alle kullan hinnan.

Esiintyminen ja löytöpaikat

Hopea esiintyy luonnossa useimmiten kemiallisissa yhdisteissä rikin antimonin, arseenin, kuparin ja kloorin kanssa. Tärkein hopeamalmi on hopeahohde eli argentiitti (Ag2, S). Pääosa hopeasta saadaan kuitenkin sivutuotteena epäjalojen metallimalmien tuotannon yhteydessä.

Ominaisuudet ja käyttö

Hopea on eniten käytetty jalometalli. Puhtaana se on metalleista valkoisinta. Hopea on helposti kiillottuvaa, ja kiillotetun hopeapinnan valonheijastuskerroin on suurempi kuin minkään muun metallin tai tunnetun metalliseoksen. Sen vaalea väri johtuu hopean ominaisuudesta heijastaa likimain yhtä paljon kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia. Hopea on kuparia pehmeämpää, mutta kultaa kovempaa. Sen sähkön- ja lämmönjohtamiskyky on suurempi kuin minkään muun metallin.

Harvemmin tiedetään, että hopealla on bakteereja tappava eli oligodynaaminen vaikutus. Aleksanteri Suuren kerrotaan juoneen vettä vain hopeisesta kypärästään, ja Persian kuninkaan Kyyroksen kuljettaneen sotaretkillään juomavettä vain hopeisissa astioissa. Vanhalla ajalla tunnettiin siis kokemusperäisesti se, mikä nykyään on tieteellisesti todistettua. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hopeiset tai hopeoidut ruokailuvälineet ovat hygieenisiä. Samasta syystä muun muassa huoneilman kostuttimien vesisäiliöissä käytetään hopealevyjä.

Hopealla on voimakas taipumus yhdistyä rikkiin ja muodostaa sen kanssa hopeasulfidia (Ag2S). Tämä rikkiyhdiste muodostaa hopean pinnalle kellertävän kalvon, joka reaktion edistyessä paksunee ja muuttuu vähitellen tumman ruskeaksi, sinertäväksi ja lopulta mustaksi. Kotioloissa tummumiseen vaikuttaa ratkaisevasti ilman rikkipitoisuus sekä esim. kaasuliesi, tupakointi ja ihmiset itse. Myös tietyt ruoka-aineet, kuten kananmuna, herne, kaali, sipuli ja lipeäkala tummuttavat hopeita. Voimakkaat ruokasuolaliuokset, puhumattakaan suolasta sellaisenaan, tummuttavat hopean sisältämänsä kloorin takia.

”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”, sanoo vanha sananlasku. Kultasepät käyttävät hyväkseen hopean tummumista luodessaan reliefimäisiä hopeapintoja. Pinnat patinoidaan ensin kokonaan mustiksi. Sen jälkeen eri aineilla hiotaan ja kiillotetaan kohokohdat vaaleaksi ja kiiltäväksi, ja näin saadaan matalampikin korkokuva kauniisti esiin pohjapinnastaan ja teos tulee elävämmäksi.

Puhdas hopea on hyvin pehmeää. Sen vuoksi se seostetaan eri käyttötarkoituksia varten eri tavoin. Hopean lisänä käytetään yleensä vain puhdasta kuparia. Suomessa käytetyin hopeaseos on nykyään 830 0/00 eli ns. työhopea. Se on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi ja kestäväksi. Ruokailuvälineet ja useimmat maljakot, kynttilänjalat, tarjottimet ym. valmistetaan tästä aineesta. Ennen tarkastusleimausasetuksen 1.1.1969 voimaan astunutta muutosta varustettiin työhopeasta valmistetut esineet meillä pitoisuusleimalla 813 0/00. Nyt sitä käytetään pääasiallisesti koruihin.

Koruteollisuuden lisäksi hopeaa käytetään runsaasti elektroniikassa sekä vielä jonkin verran filmiteollisuudessa valokuvaus- ja röntgenfilmeihin.

HopeaN HINTA

Hopea on kullan tavoin jalometalli ja se luokitellaan arvon säilyttäjäksi. Hopean hinta on tunnetusti epävakaa, joten sijoittajan on hyvä tarkkailla sen kehitystä ja oppia ymmärtämään, mitkä tekijät hinnan määräytymiseen vaikuttavat.

Kuten useimpien muidenkin hyödykkeiden, myös hopean hinta määräytyy keinottelun sekä kysynnän ja tarjonnan perusteella. Hintaan vaikuttavat myös markkinatilanne, teollisuuden ja kuluttajien vaatimukset sekä kullan hinta.

Hopean hinta on huomattavasti kullan hintaa alhaisempi, joten hopean markkina-arvo on myöskin paljon kullan markkina-arvoa pienempi. Yksityisten institutionaalisten sijoittajien on helpompi vaikuttaa hopean hintaan. Esimerkkinä mainittakoon Huntin veljekset, jotka tammikuussa 1980 aiheuttivat piikin London Silver Fixissä. Tällöin hinta nousi 49,45 dollariin per troy-unssi (tr.oz.) ja hopean futuurit saavuttivat kaikkien aikojen päivänsisäisen ennätyksen – 50,35 dollaria per troy-unssi. Warren Buffettin ostaessa 130 miljoonaa troy-unssia hopeaa vuonna 1997, oli hintana keskimäärin 4,50 dollaria per troy-unssi ja kokonaisarvo 585 miljoonaa dollaria. Kaikki tämä osoittaa selvästi, että suuren mittakaavan sijoittajilla on valta vaikuttaa hopean markkinahintaan.

Lyhyeksi myynti eli shorttaus

Yksinkertaisesti selitettynä kontrolloimaton lyhyeksi myynti (short selling, shorttaus) voi painaa hopean hintaa alas keinotekoisesti. Shortattu kauppa ei ole normaali, avoin kauppa. Huhtikuussa 2007 Commitments of Traders raportoi, että korkeintaan neljä treidaajaa piti hallussaan 90% kaikista shortatuista hopean futuurisopimuksista 245 miljoonan troy-unssin kokonaismäärällä. Tämä vastaa 140 tuotantopäivää.

Hopeaharkot

Perinteinen hopeaan sijoittamisen tapa on oikeiden hopeaharkkojen ostaminen. Joissakin maissa, kuten Sveitsissä ja Liechtensteinissa, hopeaharkkoja myydään tunnetuimpien pankkien konttoreissa. Hopeaharkko on litteällä suorakulmaisella muodollaan helppo varastoida esim. kodin kassakaappiin tai pankin tallelokeroon. Spot-markkinoilla hopea treidataan koodilla ”XAG”. Yhdysvalloissa käytettävä merkintä on ”XAGUSD”.

Hopeatilit

Useimmat sveitsiläispankit tarjoavat hopeatilejä, joiden kautta hopeaa voi ostaa tai myydä kuten mitä tahansa valuuttaa. Toisin kuin konkreettisen hopean kohdalla, asiakas ei omista varsinaista jalometallia, vaan saamisoikeuden tiettyyn metallin määrään.