Kulta

HISTORIAA

Kulta on ensimmäinen ihmisen tuntema metalli. Kaikki muinaiset sivistyskansat Amerikan muinaiskulttuureja myöten tunsivat kullan ja ensi kerran sitä käytettiin viidennellä (ehkä jo kuudennella) vuosituhannella e.Kr. Välimeren alueen kulttuurikeskuksissa koruiksi ja hienoimpien astioiden valmistukseen. Rahanlyöntiin kultaa on käytetty jo noin 1700 e.Kr. Egyptissä. Kulta on siis ollut yleisesti tunnettu kaikissa maanosissa.

ESIINTYMINEN, LÖYTÖPAIKAT JA TUOTANTO

Luonnossa kulta esiintyy melkein yksinomaan pelkkänä, toisin sanoen metallisena, muodostamatta kemiallisia yhdisteitä muiden aineiden kanssa. Tavallisesti kulta on hienoina rakeina (hippuina) tai liuskamaisena muiden kivilajien tai malmien joukossa, yleisimmin kvartsijuonissa. Kultaa sisältävän maalajin rapautuessa ja veden huuhtoessa pois muodostuneen soran, vapautuneet raskaat jyväset erottuvat virran uomiin lähelle muodostumispaikkaansa kultahiekkana. Suurin maailmassa tavattu kultakimpale on löydetty Australiasta 1872 ja se oli 236 kg:n painoinen. Suomen suurimman kultahipun, 393 kg, on löytänyt vuonna 1935 Evert Kiviniemi Laanilasta, Luttojoen latvalta. Koko maapallon kultatuotanto oli v. vuoteen 2014 mennessä n. 183,600 tonnia.

Kun kotimaassa valmistettujen, tarkastettujen kultateosten määrä on viime vuosina ollut keskimäärin 2500 kg ja valmistuksessa käytetyn kullan pitoisuus suurimmalta osaltaan 585 0/00, merkitsee tämä sitä, että kotimaasta saatu kulta kattaa noin kolmanneksen kultasepänalan tarpeesta. Suomessa toimii kultakaivoksia tällä hetkellä Orivedellä, Raahessa, Sodankylässä, Ilomantsissa, Pyhäjärvellä ja Kittilässä.

Lapista huuhdottu kulta myydään nykyään käytännössä kokonaan matkamuistoiksi, varsinkin kun on kysymys karkeampirakeisista hipuista, joista useimmat saattavat sopia sellaisinaan käytettäviksi erilaisiin koruihin. Huuhdottu kulta ei koskaan ole täysin puhdasta, vaan siinä on aina pieniä hiukkasia emäkalliosta tai muita epäpuhtauksia. Lapista löydettävän kullan pitoisuus onkin keskimäärin 920 0/00. Ns. kultahiedan pitoisuus jää miltei säännöllisesti alle 900 0/00.

OMINAISUUDET JA KÄYTTÖ

Kulta on pehmeä, kiiltävä (luonnossa himmeä) metalli, jonka keltainen väri erottaa muista metalleista. Sen venyvyys ja taottavuus on niin suuri, että siitä voidaan valmistaa lehtikultaa, jonka paksuus on millimetrin kymmenestuhannesosa ja vetää niin ohutta lankaa, että kaksi kilometriä sitä painaa vain yhden gramman. Kulta kestää hyvin ilman, happojen ja emästen vaikutusta. Ainoastaan ns. kuningasvesi, joka on suola- ja typpihapon seos, pystyy liuottamaan sen.

Puhtaana kultaa ei käytetä juuri koskaan korujen valmistukseen, sillä se on liian pehmeää ja näin ollen myöskin kovin kuluvaa. Yleisimmin sitä seostetaan Suomessa siten, että lisäyksen määrästä 1/3 on puhdasta hopeaa ja 2/3 puhdasta kuparia.

Kultaseosten kultapitoisuutta mitataan karaatteina eli kahdeskymmenesneljäsosina. Puhdas kulta on  24 karaatin kultaa ja esim. 22 karaatin kulta sisältää kultaa 22/24 = 91,6 %. Karaatti-nimitys esiintyy myös jalokivien punnitsemisessa käytettynä painomittana (ns. metrinen karaatti). Yksi karaatti, lyhennettynä ka = 200 mg. Kultaesineisiin lyötävissä leimoissa kultapitoisuutta ei kuitenkaan ilmoiteta karaatteina vaan promilleina.

Pääosa kultaesineistämme valmistetaan 585 0/00:n kullasta (ns. 14 karaatin pitoisena), joka on kova ja kestävä seos. Toinen kultaseos on 750 0/00:n kulta, jota käytetään pääasiassa sileitten sormusten raaka-aineena. Puhtain kultaesineiden valmistukseen käytettävä kulta on pitoisuudeltaan 969 0/00. Sen käyttö on kuitenkin vuosi vuodelta vähentynyt.

Kuten edellä kerroimme, lisätään puhtaaseen kultaan pitoisuudesta riippumatta lisäystä (kuparia ja hopeaa) määrätyssä suhteessa. Riippuen siitä, miten lisäyksen suhdetta muutetaan tai jätetäänkö toinen tai molemmat lisämetallit pois ja korvataan muilla metalleilla, saadaan kullalle erilaisia värisävyjä aina voimakkaan keltaisesta punaiseen, vihreään, vieläpä täysin valkoiseen saakka. Viimeksimainitun väristä kultaa kutsumme valkokullaksi. Siinä on puhtaaseen kultaan sekoitettu platinaa, palladiumia ja/tai nikkeliä.

Kullan jaloja ominaisuuksia käyttävät koruteollisuuden lisäksi myöskin mm. hammaslääkärit, kirjansitomot (lehtikulta) ja lääketeollisuus.

 

Suomen Jalometallikierrätys ostaa kultaa!