Kullan leimat ja hopean leimat

 

TARKASTUSLEIMAUKSEN MERKITYS

Tarkastusleimaustoiminnan avulla pyritään takaamaan, että tarkastusleimattujen teosten kulta- tai hopeapitoisuudet ovat vähintään niin korkeat kuin pitoisuusleimat osoittavat ja että ne muutenkin täyttävät joka suhteessa leimausasetusten edellyttämät vaatimukset. Näin pyritään turvaamaan ostavan yleisön edut esineiden laatuun nähden. Samalla tarkastusleimaustoiminta on myös perustana rehellisen kilpailun harjoittamiselle ammattialan liikkeiden kesken.

TOIMINNAN HISTORIALLISESTA KEHITYKSESTÄ SUOMESSA

Kulta- ja hopeateosten tarkastukseen liittyvää toimintaa on tiettävästi maassamme harjoitettu jo puolen vuosituhannen ajan. Määräyksistä on aina heijastunut ajan henki. Valtiovallan taholta on jo varhaisina aikoina annettu alaa koskevia säännöksiä, mutta myös ammatinharjoittajien omassa piirissä on yhteistoiminnassa viranomaisten kanssa etenkin ammattikuntalaitoksen kukoistuksen aikoina ja myöhemminkin harjoitettu valvontaan liittyvää toimintaa. Historiallisen kehityksen kulku näkyy taustana maassamme kulta- ja hopeateosten tarkastusleimauksessa käytettävässä leimasarjassa. Se ei suinkaan ole yhdellä kynän piirtämällä määrätty. Tiedetään, että 1400-luvulla Ruotsi-Suomessa tuli voimaan määräys, että kultaseppämestarien oli varustettava teoksensa omalla nimimerkillään ja 1500-luvun loppupuolelta lähtien  oli teoksiin laitettava myös paikkakunnan leima tai merkki.

1600-luvun loppupuolella otettiin käytäntöön myös leimausvuoden merkintä, ja samoihin aikoihin määrättiin, että kulta- ja hopeateokset oli varustettava pitoisuusleimalla. Pitoisuusleimoissa ilmoitettiin kultapitoisuudet näihin aikoihin aina karaatteina ja hopeapitoisuudet luoteina.

1750-luvulla Ruotsi-Suomessa uudistettiin ja yhtenäistettiin koko kulta- ja hopeasepänalaa kosekva lainsäädäntö, ja tällöin (v. 1752) määrättiin tarkastusleimana käytettäväksi ”kolmen kruunun” leimaa, joka on vieläkin käytössä Ruotsissa.

Vuosikirjainleiman merkitsemistapa yhtenäistettiin myös koko valtakunnassa ja näin tuli vuonna 1759 voimaan uusi vuosikirjaimen merkitsemistapa. Suomessa tällöin alkanutta vuosikirjaimen merkitsemistapaa käytettiin vuoteen 1809, mutta Ruotsissa sen käyttö jatkuu edelleen. Mainittakoon, että aikaisemmin oli Ruotsi-Suomessa valmistetuissa kulta- ja hopeateoksissa tarkastusleimaa vastaava merkki, ”ammattikunnan vanhimman viiva” eli ”oltermannin sauva” (åldermansranka), murtoviivan kaiverrusjälki, jonka ammattikunnan vanhin (ålderman) teki kaivertimella teokseen tarkastuksen merkiksi tarkastustilaisuudessa, johon hän osallistui raatimiesten ja joskus myös kuninkaan määrämän tarkastajan ollessa läsnä. Tämä kaiverrusjälki tehtiin aina samantapaisen murtoviivan muotoiseksi.

Suomen jouduttua vuosien 1808-9 sodan jälkeen Venäjän vallan alaisuuteen säilytettiin maassamme tarkastusleimausjärjestelmä suunnillleen ennallaan: huomattavimmat muutokset olivat ”kolmen kruunun” tarkastusleiman korvaaminen ”suuriruhtinaallisella kruunulla”, joka vielä nykyisinkin on meillä käytössä. Muista 1800-luvulla tapahtuneista leimausjärjestelmän muutoksista mainittakoon vuosisadan lopulla tapahtuneet tinateosten leimauksista luopuminen sekä pitoisuusleimojen karaatti- ja luotimäärien korvaaminen tuhannesosa- eli promillemäärillä.

Suomen itsenäistyttyä ryhdyttiin tarkastusleimauslainsäädäntöä jälleen uudistamaan, ja tuloksena oli ensin vuoden 1925 ja sitten vuoden 1929 tarkastusleimausasetus, joista viimeksi mainittu on vieläkin pääkohdiltaan voimassa. Myöhemmin tehdyistä muutoksista mainittakoon rahanarvon alenemisen johdosta suoritettujen maksu- ja palkkiopykälien ajanmukaistamisen ohella tarkastusleimausorganisaation aiheuttamat muutokset sekä vientiteosten v. 1958 tapahtunut ehdollinen leimausmääräyksistä vapauttaminen.

Tarkastusleimaukseen liittyvän valvonnan keskuselin oli Ruotsin vallan aikana Tukholmassa. Suomen jouduttua Venäjän yhteyteen annettiin valvontatehtävän hoito Turun Akatemian kemian professorille. Tehtävä siirrettiin v. 1834 Helsinkiin vuorihallituksen yli-intendentille, ja v. 1884 se annettiin Suomen Rahapajalle, valtiovarainministeriön alaiselle laitokselle. Vuoden 1942 alusta lähtien on tehtävää hoitanut kulta- ja hopeateosten tarkastuslaitos, joka toimii kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa.

LEIMAUSJÄRJESTELMÄSTÄMME YLEENSÄ

Jalometalliteoksista ovat kulta- ja hopeateokset maassamme tarkastusleimausmääräysten alaisia. Nämä teokset ovat, leimausasetuksissa mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta, leimauspakon alaisia:ne on tarkastusleimattava leimausasetuksen edellyttämällä tavalla. Tarkastusleimattavia kultateoksia ei maassamme saa valmistaa alle 585 tuhannesosaa puhdasta kultaa eikä vastaavasti hopeateoksi alle 813 tuhannesosaa puhdasta hopeaa sisältävistä kulta- ja hopeaseoksista.

Maamme tarkastusjärjestelmämme perustuu ns. jälkikäteistarkastustapaan: tuotaessa teoksia tarkastusleimattavaksi niistä otetaan ennen leimauksen suorittamista pitoisuusmääräyksiä varten ainoastaan näytteitä, mutta itse pitoisuusmääräysten suoritus, kemiallinen analysointi, tapahtuu vasta k.o. vuosineljänneksen päätyttyä eli useimmiten useita kuukausia myöhemmin kuin leimaus on suoritettu.

Lisätietoa leimoihin liittyvästä lainsäädännöstä löytyy finlex.fi-sivustolta.

kullan nimileima

Kullan nimileima

kullan tarkastusleima

Kullan tarkastusleima

kullan pitoisuusleima

Kullan pitoisuusleima

kullan paikkakuntaleima

Kullan paikkakuntaleima

kullan vuosileima

Kullan vuosileima

hopean nimileima

Hopean nimileima

hopean tarkastusleima

Hopean tarkastusleima

hopean pitoisuusleima

Hopean pitoisuusleima

hopean paikkakuntaleima

Hopean paikkakuntaleima

hopean vuosileima

Hopean vuosileima