Hopea

Kullan tavoin myös hopea on ollut tunnettu jo inhimillisen kulttuurin varhaiskautena, sillä sitä tavataan luonnossa jopa puhtaana ja helposti havaittavana. Aluksi sitä pidettiin yhtä arvokkaana kuin kultaa ja joskus jopa arvokkaampanakin. Löytöjen lisääntyessä hinta putosi kuitenkin roimasti alle kullan hinnan.

 

Esiintyminen ja löytöpaikat

Hopea esiintyy luonnossa joskus pelkkänä, mutta useimmiten kemiallisissa yhdisteissä rikin antimonin, arseenin, kuparin, kloorin ym. kanssa. Tärkein hopeamalmi on hopeahohde eli argentiitti (Ag2, S). Pääosa hopeasta saadaan kuitenkin sivutuotteena epäjalojen metallimalmien tuotannon yhteydessä.

 

Ominaisuudet ja käyttö

Hopea on eniten käytetty jalometalli. Puhtaana se on metalleista valkoisinta. Se on helposti kiillottuvaa. Kiillotetun hopeapinnan valonheijastuskerroin on suurempi kuin minkään muun metallin tai tunnetun metalliseoksen. Sen vaalea väri johtuu hopean ominaisuudesta heijastaa likimain yhtä paljon kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia. Hopea on kuparia pehmeämpää mutta kultaa kovemaa. Sen sähkön- ja lämmönjohtamiskyky on suurempi kuin minkään muun metallin.

Harvemmin tiedetään, että hopealla on bakteereja tappava eli oligodynaaminen vaikutus. Kerrotaan Aleksanteri Suuren juoneen vettä vain hopeisesta kypärästään ja Persian kuninkaan Kyyroksen kuljettaneen sotaretkillään juomavettä vain hopeisissa astioissa. Vanhalla ajalla tunnettiin siis kokemusperäisesti se, mikä nykyään on tieteellisesti todistettua. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että hopeiset tai hopeoidut ruokailuvälineet ovat hygieenisiä. Samasta syystä myöskin mm. huoneilman kostuttimissa käytetään vesisäiliössä hopealevyjä.

Hopealla on voimakas taipumus yhdistyä rikkiin ja muodostaa sen kanssa hopeasulfidia (Ag2S). Tämä rikkiyhdiste muodostaa hopean pinnalle kellertävän kalvon, joka reaktion edistyessä paksunee ja muuttuu vähitellen tumman ruskeaksi, sinertäväksi ja lopulta mustaksi. Kotioloissa tummumiseen vaikuttaa ratkaisevasti ilman rikkipitoisuus sekä esim. kaasuliesi, tupakointi ja ihmiset itse. Myös tietyt ruoat, kuten kananmuna-, herne-, kaali- ja sipuliruoat sekä lipeäkala tummuttavat hopeita. Voimakkaat ruokasuolaliuokset, puhumattakaan suolasta sellaisenaan, tummuttavat hopean sisältämänsä kloorin takia.

”Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin”, sanoo vanha sananlasku. Tätä hopean ominaisuutta käyttävät kultasepät luodessaan reliefimäisiä hopeapintoja. Ne patinoidaan ensin kokonaan mustiksi. Sen jälkeen eri aineilla hioen ja kiillottaen kohokohdat vaaleammiksi ja kiiltävämmiksi saadaan matalampikin korkokuva kauniisti esiin pohjapinnastaan ja teos tulee elävämmäksi.

Puhdas hopea on hyvin pehmeää. Senpä vuoksi se seostetaan eri käyttötarkoituksia varten eri tavoin. Lisäyksenä käytetään yleensä vain puhdasta kuparia. Pääosa suomessa käytettävästä hopeasta seostetaan nykyään 830 0/00:n ns. työhopeaksi. Se on osoittautunut tarkoituksenmukaiseksi ja kestäväksi. Ruokailuvälineet ja useimmat korpus-tuotteet (lat. corpus = ruumis. Korpusesineissä ”ruumiin” muodostaa hopeapintojen rajoittama tyhjä tila. Korpusesineitä ovat kahvikalustot, erilaiset maljakot, kynttilänjalat, tarjottimet ym.) valmistetaan tästä aineesta. Ennen tarkastusleimausasetuksen 1.1.1969 voimaan astunutta muutosta varustettiin työhopeasta valmistetut esineet meillä pitoisuusleimalla 813 0/00. Sitä käytetään pääasiallisesti koruihin.

Koruteollisuuden lisäksi hopeaa käytetään runsaasti elektroniikassa sekä vielä jonkin verran filmiteollisuudessa valokuvaus- ja röntgenfilmeihin.

 

Ostamme hopeaa hyötykäyttöön!